Vastauksen kysymyksiimme saimme sunnuntaina kun päätimme mennä katsomaan Batman vs. Superman elokuvan.
Ulkopuolelta teatteri näytti pieneltä, mutta sisällä oli noin viisi salia ja sali jossa olimme oli aika suuri. Teatteri vaikutti aika uudelta tai hiljattain uudistetulta. Tuolit olivat paljon mukavammat kuin suomessa ja niissä pystyi myös säätämään istuma-asentoa. Lippujen hinnat olivat yllättävän halpoja , mutta teatterista ostettavat herkut yhtä kalliita kuin suomessa. Lippuja ei myöskään missään vaiheessa ostamisen jälkeen tarkastettu. Tottumuksesta otimme omat roskat salista mukaan, mutta missään oven lähellä ei ollut roskista. Huomasimme että roskat kuuluisi jättää siivoojien hoidettavaksi.
Maanantaina tapasimme opettajamme Sarin Derryn keskustassa viiden aikoihin. Päivä oli aika kylmä ja tuulinen, joten päätimme mennä läheiseen pubiin lämmittelemään ja vaihtamaan kuulumisia.
Täällä kulttuuriin näyttäisi kuuluvan että mennään työpäivän jälkeen lähipubiin yksille työporukan kanssa, ja sitten kotiin. Viidenaikaan pubi oli melkein täynnä, mutta pikkuhiljaa ihmiset alkoivat lähtemään kun kello alkoi olla kuusi.
Sini:
Tällä viikolla olen päässyt tutustumaan vielä kahteen leipomon työntekijään, joten leipomossa työskentelee vuorottain viisi henkilöä. Olen jo päässyt tekemään paljon lisää tuotteita, kuten sitruunatorttua, kakkuja, hilloja ja karamellia. Työt menevät jo sujuvammin ja olen onnistunut tuotteissani melkein aina. Leipomossa käytetään todella paljon itsestään nousevia jauhoja, mutta laitoinkin vahingossa tavallisia. Onneksi asia oli helposti korjattavissa lisäämällä lusikallisen leivinjauhetta. Tiistaina leipomoon tuli valokuuvaaja kuvaamaan tuotteitamme jotain lehteä varten ja sain auttaa kuvattavien tuotteiden tekemisessä ja koristelussa. Oli todella mielenkiintoista nähdä kuinka hienolta tekemäni tuotteet näyttivät lopullisissa kuvissa.
Johanna:
Olen nyt noin viikon ollut tekemässä ja valmistelemassa jälkiruokia, tämäkin viikko menee samassa pisteessä.
Lauantaina pääsin melkain kaikkia ravintolan ruokia maistelemaan, kun salinpuolen työntekijöille niitä maitatettiin. Tietenkin minulle jäi mieleen omat suosikit, mutta inhokkeja en oikastaan osaisi sanoa kun kaikki maistuivat hyvältä, jotkin vain minun mieleeni olivat enemmän kuin toiset.
Ravintolassa kävi myös jonkin tason "julkkis" nimeä en tarkkaan muista (olisko ollut Wang?), mutta hän kumminkin otti meistä kaikista ryhmä selfien muistoksi hyvästä kokemuksesta.
Uusi työntekijäkin ravintolaan ilmestyi ja nyt en enää ole ainoa joka on välillä hukassa.
Kuvia hieman työmatkalta ja kaksikerroksisesta bussista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti